Ylisukupolvista politiikkaa

Päivänpolitiikka tuntuu usein pelkältä lillukanvarsiin tarttumiselta ja seuraavien vaalien tuijottamiselta. Uskon vahvasti, että jokaista yhteiskunnallista päätöstä tulisi peilata 20, 50 ja jopa 100 vuoden perspektiiviin. Minulla on kolme lasta, ja haluan jättää heille ja heidän lapsilleen Suomen, jossa on edelleen hyvä elää.

"Joskus on tehtävä tässä ajassa epäsuosittuja päätöksiä, sillä jälkipolviemme hyvinvointi on tärkeämpää kuin oma napa juuri nyt. Jos teemme lyhytnäköisiä päätöksiä, lapsemme kärsivät niistä paljon meitä pidempään."

Tämä ylisukupolvinen ajattelu on kaiken poliittisen toimintani kova ydin. Sen alle rakentuvat kaikki konkreettiset tavoitteeni:

1. Kestävä ja joustava talous

Jätämme tuleville polville velkavuoren sijasta kestävän pohjan. Nykyinen järjestelmä on luotu suosimaan vanhanaikaista työelämää, mutta tulevaisuuden työura on yhä useammin rikkonainen ja yhdistelee useita tulonlähteitä.

Yhteiskunnan resilienssi asuu pien- ja yksinyrittäjissä. Yhteiskunnan tulisi luoda optimaaliset puitteet itsensä työllistämiselle siten, että kenellä tahansa on mahdollisuus rakentaa omaa toimeentuloaan ilman ylivoimaisia byrokraattisia esteitä ja kannustinloukkuja.

2. Kulttuuri muodostaa identiteettimme

Kulttuuri on se sielu, jonka siirrämme seuraaville sukupolville. Ilman kulttuuria olemme vain joukko ihmisiä ilman identiteettiä. Nykyhallituksen tapa viitata kintaalla taiteen ja kulttuurin tekijöiden toimeentulolle tarkoittaa pitkässä juoksussa sitä, ettei meillä pian ole enää mitään omaa ja kansakuntamme näivettyy.

Haluan edistää rikkaampaa ja tasa-arvoisempaa kulttuuripolitiikkaa, joka perustuu elitistisen apurahajärjestelmän sijasta kulttuuriyrittäjyyteen ja järkevämpään verotukseen.

3. Lasten, nuorten ja perheiden kestävä arki

Olen kolmen lapsen isä ja työskennellyt aiemmin ohjaajana lastensuojelussa sekä mielenterveyskuntoutujien parissa. Tiedän kokemuksesta, että pahoinvointi tulee yhteiskunnalle äärimmäisen kalliiksi – niin inhimillisesti kuin taloudellisesti.

Eduskunnassa on tehtävä valtakunnallisia ratkaisuja, jotka tukevat perheiden jaksamista ja turvaavat nuorten mielenterveyden ennaltaehkäisevästi. Lapsiin ja nuoriin panostaminen on se kaikkein tärkein ylisukupolvinen investointi, josta meillä ei yksinkertaisesti ole varaa säästää.

Suoraa puhetta (Vaalikone)

Mitä poliitikko tekee teemojen ja juhlapuheiden ulkopuolella? Tässä suorat vastaukseni muutamiin yleisimpiin ja jakavimpiin kysymyksiin.

Miten parantaisit yksin- ja pienyrittäjien asemaa?
Yksinyrittäjät ovat nykyjärjestelmän väliinputoajia. Toiminimiyrittäjä ei voi järjestää itselleen edes verovapaata työterveyshuoltoa firmansa piikkiin, vaikka terveys on jokaisen palveluyrittäjän tärkein pääoma. Järjestelmä on jämähtänyt suosimaan vanhanaikaista palkkatyötä. Yli 230 000 toiminimiyrittäjän on saatava samat edellytykset ylläpitää työkykyään kuin muidenkin, ja julkisia hankintoja on pilkottava niin, että pienetkin tekijät pääsevät niihin kiinni.
Miten uudistaisit yrittäjien YEL-järjestelmää?
Nykyinen YEL-malli on käytännössä kuin yrittäjän nollatuntisopimus, jossa työpaikkansa säilyttämiseksi pitää maksaa eläkeyhtiölle keskimäärin 400-700 euroa suojelurahaa kuukaudessa. Se on repinyt yrittäjiä kahteen kastiin ja mahdollistanut ensin vuosikausien alivakuuttamisen ja sen jälkeen ajanut uudistuksen myötä osan todella ahtaalle kun työtulot arvioidaan liikevaihdon ja kuvitellun työpanoksen perusteella, vaikka yritysten kulurakenteet poikkeavat äärimmäisen paljon. Ainoa oikea ja reilu kriteeri eläkemaksujen perusteeksi on yrittäjän todelliset tulot, ei mikään mielivaltainen tai hihasta revitty työtuloarvio.
Mitä mieltä olet perustulosta?
Kannatan vahvasti. Nykyaikainen työura on rikkonainen ja yhdistelee useita tulonlähteitä. Sosiaaliturvamme on kuitenkin täynnä kannustinloukkuja, joissa pätkätöistä rangaistaan tukiviidakolla. Perustulo vapauttaisi ihmiset yrittämään ja tekemään työtä pelkäämättä. Tosin ehkä meidän pitäisi perustulon sijaan puhua vaikkapa "kansalaisosingosta", jotta idea kelpaa kokoomuksellekin! ;-)
Mikä on suurin ongelma kulttuurialan rahoituksessa?
Musiikki- ja kulttuurialan ansaintalogiikka ei selvästikään avaudu poliitikoille, mikä näkyi surullisesti korona-aikana. Alan bisnesmalli on osittain rikki: tekijäkenttä on täynnä taitotasoltaan ammattimaisia amatöörejä, koska työllä on vaikea elää ilman vuosikymmenten takaisia hittejä. Elitistisen apurahajärjestelmän rinnalle tarvitaan rohkeasti uusia rahoitusinstrumentteja ja tukea "seinille" eli keikkapaikoille, jotta kulttuurista tulee aidosti elinvoimaista ammattitoimintaa.
Asetatko ympäristön edun talouskasvun edelle?
Taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys ovat kaikki yhtä tärkeitä. Ne ovat saman kolmion eri kärkiä. Jos talous sakkaa, ihmisillä on paha olla, eikä kukaan katso silloin päästöjen perään. Vastaavasti, jos tuhoamme luonnon, meillä ei ole enää resursseja mistä rakentaa taloutta. Nämä asiat eivät ole ristiriidassa pitkällä aikavälillä, kunhan emme uhraa sadan vuoden tavoitteita seuraavan kvartaalin pikavoitoille.
Pitäisikö valtion omistusta yritystoiminnassa vähentää?
Pääosin kannatan reilua markkinataloutta, mutta kriittinen infra on pidettävä tiukasti julkisissa käsissä. Vesihuoltoa, energiaverkkoja, terveydenhuoltoa tai tietoliikennettä ei saa koskaan saattaa yksityisen voitontavoittelun piiriin – eikä varsinkaan ulkomaisten monikansallisten yhtiöiden lypsylehmiksi, jolloin voitot valuvat maastamme ulos.
Miten ehkäisisit yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia?
Olen itsekin kokenut elämän taitekohdissa, kuten avioeron jälkeen, todella syvää yksinäisyyttä. Nykynuorten ja vanhusten yksinäisyys yleistyy huolestuttavasti. Olen tehnyt töitä mielenterveyskuntoutujien parissa, ja tiedän, että nuorten matalan kynnyksen apuun ja ennaltaehkäisevään työhön on investoitava. Mielenterveys on täysin yhtä tärkeää kuin fyysinen terveys.
Miten sote-palveluiden keskittämiseen tulisi suhtautua?
Palveluiden keskittäminen isompiin yksiköihin voi parantaa erikoisosaamista, mutta se vaatii ehdottomasti toimivan julkisen liikenteen, kuten runkolinjat ja lähijunat. Kaikilla ei ole autoa, eikä sen puute saa olla este hoitoon pääsylle. Lisäksi esimerkiksi Varsinais-Suomen pitkät välimatkat tarkoittavat, ettei päivystyksiä voi sokeasti keskittää vain yhteen paikkaan heikentämättä perusturvallisuutta.
Onko Suomessa liian helppo elää sosiaaliturvan varassa?
Ei voi yleistää. Osa joutuu taistelemaan jokaisesta tukieurosta samalla, kun toisaalla järjestelmä voi mahdollistaa jollekin toiselle verrattain helpon elämän tukien varassa. Koko sosiaaliturvajärjestelmä vaatii totaalisen remontin. Opiskelijoiden tulorajat on poistettava ja pätkätöiden vastaanottamisesta on tehtävä aina kannattavaa ilman, että byrokratiamylly katkaisee elämisen edellytykset viikoiksi.
Tulisiko älypuhelimet kieltää kouluissa kokonaan?
Oppitunneilla on syytä asettaa selkeät rajat kännykän käytölle, mutta täyskielto välitunneilla ei ole realistinen. Auktoriteettien sokean tottelemisen ja totaalikieltojen sijaan meidän pitäisi opettaa lapsille kriittistä ajattelua ja vastuullista ruutuaikaa. Koulujen pitää pystyä tarjoamaan vaihtoehtoista, osallistavaa tekemistä, joka houkuttelee luonnostaan irti ruudusta.
Pitäisikö uskonnonopetus säilyttää kouluissa nykyisellään?
Ei. Koulujen uskonnonopetus tulisi korvata kaikille yhteisellä etiikan tai katsomusaineen opetuksella. Sivistys ja päätöksenteko tulee perustaa tutkittuun tietoon, ei uskomusjärjestelmiin. Uskonnolliset yhteisöt voivat vapaasti huolehtia oman uskontonsa opettamisesta omalla kustannuksellaan ja ajallaan koulun ulkopuolella.

Kuka saakelin Sako?

Olin nuorena auktoriteettiongelmainen punkkari, jolle koko yhteiskunta ja valtiovalta näyttäytyivät vihollisina. Kirjoitin kantaaottavaa lyriikkaa ja haukuin järjestelmää. Myöhemmin yrittäjyyden ja musiikkialan luottamustoimien kautta ymmärsin, ettei maailma muutu vain sivusta huutamalla – se muuttuu menemällä sisään koneistoon, käymällä dialogia ja tekemällä rakentavia ehdotuksia.

Tulen siis perinteisen poliittisen broilerin muotin ulkopuolelta. Olen paljasjalkainen turkulainen, toimin musiikki- ja markkinointialan yrittäjänä (Sakon Studio) ja tunnustaudun myös taiteilijaksi – monet tuntevat minut ensisijaisesti laulujen sanoittajana.

Haluan tuoda päätöksentekoon yrittäjän realismin ja asiantuntijuuden. Kuntapolitiikassa olen jo huomannut, että yrittäjän vapaus vaikuttaa omiin aikatauluihin mahdollistaa usein jopa tehokkaamman ja omistautuneemman osallistumisen yhteisten asioiden hoitoon kuin perinteinen palkkatyö. Minulle politiikka ja yrittäjyys eivät sulje toisiaan pois, vaan ne tukevat toisiaan, sillä kaltaisteni yrittäjien ääni kuuluu politiikassa aivan liian rajallisesti.

← Tutustu koko ammatilliseen ekosysteemiini (Sakon Studio, levy-yhtiöt ja blogi)

Poliittinen historia ja luottamustoimet

Olen toiminut pitkään luottamustehtävissä ja pyrkinyt vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin myös käytännön tasolla:

  • Vihreiden ehdokas: Turun kunta- ja aluevaalit 2021 sekä 2025.
  • Varajäsen: Varsinais-Suomen pelastuslautakunta (2025–).
  • Lautamies: Turun käräjäoikeus (2022–).
  • Varapuheenjohtaja: Opetushallituksen esittävien alojen työelämäkunta (Jäsen 2021–, Vpj 2024–).
  • Hallituksen jäsen: Mikro- ja yksinyrittäjät ry (MYRY) (2024–2025).