Kuka saakelin Sako?

Olin nuorena auktoriteettiongelmainen punkkari, jolle koko yhteiskunta ja valtiovalta näyttäytyivät vihollisina. Kirjoitin kantaaottavaa lyriikkaa ja haukuin järjestelmää. Myöhemmin yrittäjyyden ja musiikkialan luottamustoimien kautta ymmärsin, ettei maailma muutu vain sivusta huutamalla, vaan se muuttuu menemällä sisään koneistoon, käymällä dialogia ja tekemällä rakentavia ehdotuksia.

Tulen siis perinteisen poliittisen broilerin muotin ulkopuolelta. Olen paljasjalkainen turkulainen, toimin musiikki- ja markkinointialan yrittäjänä (Sakon Studio) ja tunnustaudun myös taiteilijaksi – monet tuntevat minut ensisijaisesti laulujen sanoittajana.

Haluan tuoda päätöksentekoon yrittäjän realismin ja asiantuntijuuden. Kuntapolitiikassa olen jo huomannut, että yrittäjän vapaus vaikuttaa omiin aikatauluihin mahdollistaa usein jopa tehokkaamman ja omistautuneemman osallistumisen yhteisten asioiden hoitoon kuin perinteinen palkkatyö. Minulle politiikka ja yrittäjyys eivät sulje toisiaan pois, vaan ne tukevat toisiaan, sillä kaltaisteni yrittäjien ääni kuuluu politiikassa aivan liian rajallisesti.

← Tutustu koko ammatilliseen ekosysteemiini (Sakon Studio, levy-yhtiöt ja blogi)

Poliittinen historia ja luottamustoimet

Olen toiminut pitkään luottamustehtävissä ja pyrkinyt vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin myös käytännön tasolla:

  • Vihreiden ehdokas: Turun kunta- ja aluevaalit 2021 sekä 2025.
  • Varajäsen: Varsinais-Suomen pelastuslautakunta (2025–).
  • Lautamies: Turun käräjäoikeus (2022–).
  • Varapuheenjohtaja: Opetushallituksen esittävien alojen työelämäkunta (Jäsen 2021–, Vpj 2024–).
  • Hallituksen jäsen: Mikro- ja yksinyrittäjät ry (MYRY) (2024–2025).

Ylisukupolvista politiikkaa

Lehtiä ja somea selatessa politiikka näyttää ja tuntuu pelkältä loanheitolta ja lillukanvarsiin tarttumiselta. Monille tuntuu olevan tärkeämpää voittaa seuraavat jo nurkan takana olevat vaalit, kuin viedä Suomea kestävästi eteenpäin.

Uskon vahvasti, että jokaista yhteiskunnallista päätöstä tulisi peilata 20, 50 ja jopa 100 vuoden perspektiiviin. Minulla on kolme lasta, ja haluan jättää heille ja heidän lapsilleen Suomen, jossa on hyvä elää vielä silloinkin kun minusta aika jättää.

"Joskus on tehtävä tässä ajassa epäsuosittuja päätöksiä, sillä jälkipolviemme hyvinvointi on tärkeämpää kuin oma napa juuri nyt. Jos teemme lyhytnäköisiä päätöksiä, varastamme omilta lapsiltamme tulevaisuuden."

Tämä ylisukupolvinen ajattelu on kaiken poliittisen toimintani ytimessä. Sen ympärille rakentuvat kaikki konkreettiset tavoitteeni:

1. Reilu markkinatalous ja joustava työelämä

Nykyinen järjestelmä on luotu suosimaan vanhanaikaista työelämää, jossa lojaalit palkkatyöntekijät pysyvät lestissään kymmeniä vuosia, mutta työnantajayritykset ja suurten yhtiöiden omistajat keräävät hyödyn.

Kuitenkin kaikista Suomen yrittäjistä yli 70% on yksinyrittäjiä, jotka eivät riistä ketään ja yhä useammat työntekijät työskentelevät epätyypillisissä työsuhteissa. Todella monet saavat tuloja useista eri lähteistä, mutta päivärahat kertyvät toistaiseksi vain yhdestä kerrallaan.

Yhteiskunnan tulisi luoda optimaaliset puitteet itsensä työllistämiselle siten, että kenellä tahansa on mahdollisuus rakentaa omaa toimeentuloaan ilman ylivoimaisia byrokraattisia esteitä ja kannustinloukkuja. Itsensätyöllistäjissä, yksinyrittäjissä ja pienissä yrityksissä on Suomen tulevaisuus.

2. Kulttuuri on identiteettikysymys

Mitä on Suomi ja suomalaisuus ilman kulttuuria? Ilman kulttuuria olemme vain joukko ihmisiä ilman identiteettiä. Nykyhallituksen tapa viitata kintaalla taiteen ja kulttuurin tekijöiden toimeentulolle tarkoittaa pitkässä juoksussa sitä, ettei meillä pian ole enää lainkaan omaa henkistä pääomaa. Silloin kansakuntamme näivettyy ja moni alkaa tähyillä rajojen ulkopuolelle mikä altistaa meidät myös mm. informaatiovaikuttamiselle.

Toisaalta kulttuurivienti on täydellistä kestävän markkinatalouden liiketoimintaa, jossa kasvua on mahdollista luoda ilman luonnonvarojen kulutusta. Ei ole sattumaa, että monet muut maat ovat meitä reilusti edellä esimerkiksi musiikkiviennissä.

En kuitenkaan tarkoita, että kulttuuria pitäisi tukea vain apurahoilla. Haluan edistää rikkaampaa ja tasa-arvoisempaa kulttuuripolitiikkaa, joka perustuu elitistisen apurahajärjestelmän sijasta kulttuuriyrittäjyyteen ja järkevämpään verotukseen.

3. Perheiden arki ja ylisukupolvinen vastuu

Olen kolmen lapsen isä. Oma lapsuus yksinhuoltajan kasvattina asuinalueella jossa piti oppia ensin tappelemaan ja sitten vasta puhumaan, teki minusta ensin kovan ja sitten pehmeän. Olen nähnyt läheltä kuinka kalliiksi pahoinvointi voi yhteiskunnalle tulla, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Sydämeni on jokaisen perheen puolella, joka aidosti kamppailee sen puolesta, että heidän lapsensa saisivat yhdenvertaiset lähtökohdat menestyä elämässä. Minä näen asian niin, että lapsiin ja nuoriin panostaminen on ylisukupolvinen investointi, josta meillä ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä säästää. Ennaltaehkäisevä perhetyö ja nuoriin kohdistetut toimenpiteet kasvavat korkoa korolle. Kaikki lähtee kuitenkin siitä, että päivittäinen arki toimii, eikä aivan jokaisesta ylimääräisestä suupalasta joudu täyttämään 100 sivun kaavakkeita.

Kyse on myös siitä millainen maailma nuorille jätetään. Tulevaisuuden veronmaksajat ansaitsevat Suomen, jossa on vielä toivoa. He ansaitsevat tulevaisuuden, jossa omalla työllä ja osaamisella on mahdollista luoda oman näköistä toimeentuloa, itse valitsemallaan tavalla. Ja kyllä, he ansaitsevat myös sen, että ilma on Suomessa hengityskelpoista, uimavesi uimakelpoista ja valtio ei ole mennyt konkurssiin.

Suoraa puhetta (Vaalikone)

Mitä poliitikko tekee teemojen ja juhlapuheiden ulkopuolella? Tässä suorat vastaukseni muutamiin yleisimpiin ja jakavimpiin kysymyksiin.

Miten parantaisit yksin- ja pienyrittäjien asemaa?
Yksinyrittäjät ovat nykyjärjestelmän väliinputoajia. Toiminimiyrittäjä ei voi edes maksaa itselleen palkkaa tai järjestää verovapaata työterveyshuoltoa firmansa piikkiin, vaikka terveys on jokaisen palveluyrittäjän tärkein pääoma. Järjestelmä on jämähtänyt suosimaan vanhanaikaista palkkatyötä. Yli 230 000 toiminimiyrittäjän on saatava samat edellytykset ylläpitää työkykyään kuin muidenkin, ja julkisia hankintoja on pilkottava niin, että pienetkin tekijät pääsevät niihin kiinni.
Miten uudistaisit yrittäjien YEL-järjestelmää?
Orpo-Purran hallituksen uusi YEL-malli (voimaan 2028), jossa yrittäjä saa valita ansiotulojen tai laskennallisen työtulon väliltä, on meille yrittäjille toistaiseksi paras ja huojentavin näistä viime vuosien vaihtoehdoista. Mutta se ei korjaa juurisyytä. Marinin hallituksen alkuperäinen tavoite oli estää alivakuuttaminen. Nyt luotiin himmeli, joka mahdollistaa sen, että isot yrittäjät voivat kiertää maksut nostamalla tulonsa pääomatuloina, kun taas toiminimellä toimivat pienituloiset yksinyrittäjät saavat alennuksen, koska tekevät töitä toimeentulon rajalla. Lopputulos? Eläkkeitä kertyy todennäköisesti kokonaisuutena vähemmän kuin koskaan. Hallituksen vaikutusarviot ovat täysin pielessä, koska niissä ei ymmärretä, miten monella tavalla tuloja voi firmasta nostaa. Tämä ei todellakaan ole järjestelmän päätepysäkki, vaikka se lyhyellä tähtäimellä yrittäjän ahdinkoa hieman helpottaakin.

👉 Lue laajempi YEL-kirjoitus blogistani
Mitä mieltä olet perustulosta?
Kannatan vahvasti. Nykyaikainen työura on rikkonainen ja yhdistelee useita tulonlähteitä. Sosiaaliturvamme on kuitenkin täynnä kannustinloukkuja, joissa pätkätöistä rangaistaan tukiviidakolla. Perustulo vapauttaisi ihmiset yrittämään ja tekemään työtä pelkäämättä. Tosin ehkä meidän pitäisi perustulon sijaan puhua vaikkapa "kansalaisosingosta", jotta idea kelpaa kokoomuksellekin! ;-)
Mikä on suurin ongelma kulttuurialan rahoituksessa?
Musiikki- ja kulttuurialan ansaintalogiikka ei selvästikään avaudu poliitikoille, mikä näkyi surullisesti korona-aikana. Alan bisnesmalli on osittain rikki: tekijäkenttä on täynnä taitotasoltaan ammattimaisia amatöörejä, koska työllä on vaikea elää ilman vuosikymmenten takaisia hittejä. Elitistisen apurahajärjestelmän rinnalle tarvitaan rohkeasti uusia rahoitusinstrumentteja ja tukea "seinille" eli keikkapaikoille, jotta kulttuurista tulee aidosti elinvoimaista ammattitoimintaa.

👉 Lue aiheesta pidemmin blogista
Asetatko ympäristön edun talouskasvun edelle?
Taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys ovat kaikki yhtä tärkeitä – ne ovat saman kolmion eri kärkiä. Jos talous sakkaa, ihmisillä on paha olla, eikä kukaan katso silloin päästöjen perään. Vastaavasti, jos tuhoamme luonnon, meillä ei ole enää resursseja mistä rakentaa taloutta. Nämä asiat eivät ole ristiriidassa pitkällä aikavälillä, kunhan emme uhraa sadan vuoden tavoitteita seuraavan kvartaalin pikavoitoille.
Pitäisikö valtion omistusta yritystoiminnassa vähentää?
Pääosin kannatan reilua markkinataloutta, mutta kriittinen infra on pidettävä tiukasti julkisissa käsissä. Vesihuoltoa, energiaverkkoja, terveydenhuoltoa tai tietoliikennettä ei saa koskaan saattaa yksityisen voitontavoittelun piiriin, eikä varsinkaan ulkomaisten monikansallisten yhtiöiden lypsylehmiksi, jolloin voitot valuvat maastamme ulos.
Miten ehkäisisit yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia?
Olen itsekin kokenut elämän taitekohdissa, kuten avioeron jälkeen, todella syvää yksinäisyyttä. Nykynuorten ja vanhusten yksinäisyys yleistyy huolestuttavasti. Olen tehnyt töitä mielenterveyskuntoutujien parissa, ja tiedän, että nuorten matalan kynnyksen apuun ja ennaltaehkäisevään työhön on investoitava. Mielenterveys on täysin yhtä tärkeää kuin fyysinen terveys.
Miten sote-palveluiden keskittämiseen tulisi suhtautua?
Palveluiden keskittäminen isompiin yksiköihin voi parantaa erikoisosaamista, mutta se vaatii ehdottomasti toimivan julkisen liikenteen, kuten runkolinjat ja lähijunat. Kaikilla ei ole autoa, eikä sen puute saa olla este hoitoon pääsylle. Lisäksi esimerkiksi Varsinais-Suomen pitkät välimatkat tarkoittavat, ettei päivystyksiä voi sokeasti keskittää vain yhteen paikkaan heikentämättä perusturvallisuutta.
Onko Suomessa liian helppo elää sosiaaliturvan varassa?
Ei voi yleistää. Osa joutuu taistelemaan jokaisesta tukieurosta samalla, kun toisaalla järjestelmä voi mahdollistaa jollekin toiselle verrattain helpon elämän tukien varassa. Koko sosiaaliturvajärjestelmä vaatii totaalisen remontin. Opiskelijoiden tulorajat on poistettava ja pätkätöiden vastaanottamisesta on tehtävä aina kannattavaa ilman, että byrokratiamylly katkaisee elämisen edellytykset viikoiksi.
Tulisiko älypuhelimet kieltää kouluissa kokonaan?
Oppitunneilla on syytä asettaa selkeät rajat kännykän käytölle, mutta täyskielto välitunneilla ei ole realistinen. Auktoriteettien sokean tottelemisen ja totaalikieltojen sijaan meidän pitäisi opettaa lapsille kriittistä ajattelua ja vastuullista ruutuaikaa. Koulujen pitää pystyä tarjoamaan vaihtoehtoista, osallistavaa tekemistä, joka houkuttelee luonnostaan irti ruudusta.
Pitäisikö uskonnonopetus säilyttää kouluissa nykyisellään?
Ei. Koulujen uskonnonopetus tulisi korvata kaikille yhteisellä etiikan tai katsomusaineen opetuksella. Sivistys ja päätöksenteko tulee perustaa tutkittuun tietoon, ei uskomusjärjestelmiin. Uskonnolliset yhteisöt voivat vapaasti huolehtia oman uskontonsa opettamisesta omalla kustannuksellaan ja ajallaan koulun ulkopuolella.